Pohjoismainen tumma mehiläinen

Pohjoismainen tumma mehiläinen (Apis mellifera mellifera) oli aikaisemmin laajimmin levinnyt mehiläisrotu maailmassa. Sitä esiintyi Euroopassa Alpeilta Pohjoismaihin saakka, Isosta-Britanniasta aina Uralille Venäjälle asti. Pohjoismaista mehiläistä on viety myös muihin maanosiin, muun muassa Oseaniaan 1800-luvun puolivälissä. Laajalle alueelle leviämisen myötä pohjoismaisesta mehiläisestä on kehittynyt useita paikallisia ja maantieteellisesti erillisiä kantoja.

Uusien mehiläisrotujen tuonnin ja niihin perustuneen jalostustoiminnan myötä pohjoismainen tumma mehiläinen harvinaistui ja lähes katosi Pohjoismaista. Rodun ylläpitämiseksi on perustettu emojen paritusasemia ja rotua säilytetään maantieteellisesti eristyneillä alueilla, muun muassa Kattegatin salmessa sijaitsevalla Læsøn saarella. Myös Ruotsissa on emojen paritusasemia ja Norjassa sijaitsee suojelualueita, joissa muiden mehiläisrotujen kasvatus ei ole sallittua.

Suojelutoiminta
Pohjoismainen mehiläinen luokitellaan uhanalaiseksi, suojeltavaksi roduksi ja se mainitaan eri Pohjoismaiden maaraporteissa kansallisista eläingeenivaroista FAO:lle (State of the World’s Animal Genetic Resources for Food and Agriculture). Yhteispohjoismaisia suojelutoimia on pyritty edistämään eri kokouksissa ja Læsø-hankkeessa.

Kaikilla Pohjoismailla, lukuunottamatta Islannilla, on oma pohjoismaisen mehiläisen kanta. Norjassa on Pohjoismaiden suurin kanta, noin 1500 pohjoismaisen mehiläisen yhdyskuntaa. Baltian maista Liettuassa on pieni kanta.

Organisaatio
Niissä Pohjoismaissa, joissa esiintyy pohjoismaista tummaa mehiläistä, on rodun suojeluun keskittynyt yhdistys tai erillinen jaosto kansallisen mehiläishoitajien liiton yhteydessä. Ruotsissa on erillinen yhdistys, NordBi, jolla on yli 200 jäsentä ja joka julkaisee lehteä ja ylläpitää Internet-sivuja.

Varroapunkki
Varroapunkki on suuri ongelma mehiläistarhauksessa. Se on aikuisten mehiläisten ja toukkien loinen, joka imee mehiläisten verinestettä ja tuhoaa mehiläispesän. On keskusteltu siitä, tulisiko varroata torjua kemiallisin menetelmin tai jalostaa mehiläiskantoja varroata paremmin kestäviksi. Pohjoismaisen mehiläisen geeniaineksella voi olla merkitystä muun muassa varroakestävyyden parantamisessa.