Kotieläinten esihistoria

Ihmisen ensimmäinen kotieläin oli koira, joka on ollut ihmisen kumppanina noin 14 000 vuoden ajan. Sen villi kantalaji on susi. Koiran jälkeen varhaisimpia kotieläimiä olivat vuohi (kesytetty kantalaji on bezoarvuohi), lammas (aasialainen mufloni), sika (villisika) ja nauta (alkuhärkä). Nämä eläimet otettiin kotieläimiksi 8 000 – 11 000 vuotta sitten.

Keski-Aasian ja Lähi-idän alueet (niin sanottu hedelmällisen puolikuun alue) sekä Itä-Turkin Anatolia muodostivat kesytyskeskuksen, josta nykypäivän eurooppalaiset kotieläimet pitkälti polveutuvat. Sieltä eläimet levisivät ihmisen mukana Eurooppaan muutamia reittejä pitkin. Euroopassa tärkeimmät reitit kulkivat Balkanin alueelta Välimeren rannikkoa pitkin länteen ja Tonavajoen suistoja pitkin keskiseen Eurooppaan. Eläimiä kulkeutui alkuperäisestä kesytyskeskuksestaan niin ikään Kaukasuksen pohjoispuolelle ja Mustanmeren pohjoisrannikkoa pitkin länteen.

Kotieläinlajien välillä on eroja esihistoriallisessa kesytyksessä ja leviämisessä. Kesysika tuotiin alunperin Lähi-idästä, mutta se korvautui myöhemmin eurooppalaisesta villisiasta paikallisesti kesytetyllä kannalla. Lammas on puolestaan tuotu Lähi-idästä Europpaan useammin kuin kerran. Varhaisin tuonti, joka käsitti alkukantaisen lammaskannan, korvautui myöhemmin kehittyneemmällä lammaskannalla, jonka villaominaisuuksia oli jalostettu. Kesynauta eli tuhansia vuosia samoilla alueilla kuin villi kantalajinsa, alkuhärkä. Naudalla ja alkuhärällä oli siten mahdollisuus risteytyä keskenään. Tämä kesynnaudan takaisinristeytyminen on ilmeisesti ollut tuiki harvinaista, mutta viimeaikainen tutkimus osoitti, että risteytymistä on tapahtunut todennäköisesti Italiassa.

Kotieläimiä oli koko Pohjois-Euroopassa viimeistään rautakaudella

Ensimmäiset merkit kotieläimistä – naudoista, lampaista, vuohista ja sioista - Pohjoismaissa ajoittuvat 6 000 vuoden päähän neoliittiselle kivikaudelle. Arkeologisten tutkimusten mukaan kotieläintaloutta on harjoitettu Skandinaviassa ensin Tanskassa ja Etelä- ja Keski-Ruotsissa, kivikauden lopussa myös Etelä-Norjassa ja mahdollisesti myös Lounais-Suomessa. Suomesta on epäsuoria viitteitä kivikautisesta karjankasvatuksesta, mutta tätä aikakautta varmemmat todisteet laajamittaisesta kotieläintaloudesta on ajoitettu pronssikaudelle (3500-2500 vuotta sitten). Hevonen saapui Pohjolaan myöhemmin, kivikauden lopussa tai pronssikaudella.  Islanti ja Färsaaret saivat kotieläimensä rautakaudella noin 1 000 vuotta sitten, kun viikingit kuljettivat sekä ihmisiä että eläimiä Skandinaviasta - lähinnä Länsi-Norjasta - laivoillaan näille Pohjois-Atlantin saarille.

Voimme olettaa, että nykyiset pohjoismaalaiset paikallisrodut, kuten suomenlammas, ruotsalainen tunturikarja ja islanninhevonen, perustuvat alunperin näihin varhaisiin, tuhansia vuosia sitten Pohjolaan tuotuihin eläinpopulaatioihin.

Norwegian Lundehund, primitive dog breed of about 5-7 kg (source: Norwegian Genetic Resource centre)

Norwegian Wolf (source: Facebook-group Rural people for wild predators)